Jotkut ihmiset tietävät pienestä saakka, että isona heistä tulee lääkäreitä. Tai maatilatyOntekijOitä. Tai kouluterveydenhoitajia. He tietävät sen kuitenkin jo pienenä, ja unelma kestää toki sinne aikuisuuteen saakka, ja lopulta heistä tulee kuin tuleekin niitä lääkäreitä tai vastaavia.

Toki unelmalle voi käydä huonostikin. Joku on aina halunnut tanssijaksi mutta tajuaa vasta 25-vuotiaana, että jalat ovat liian lyhyet jotta kukaan palkkaa maksava tanssiesityksiä tuottava palkkaisi häntä. Tai jotain. Se saattaa olla vähän vittumainen elämänpolku, tuohan se epäonnistumisen fiiliksen.

Jotkut ihmiset tekevät vasta lukiossa uravalintansa.

Minä kuulun niihin joilla ei ollut mitään tietoa lukiossakaan mihin he elämässään ajautuvat.

En tiedä päämäärääni itse asiassa vieläkään. Tosin tiedän sen, että minulla päämäärää ei tule olemaankaan. Ei ole mitään Grande Finalea. Minulla ei ole mitään 'haluan lääkäriksi, ja sitten kun minä olen lääkäri, olen onnellinen.' Jos olisin kiinnostunut lääkäriksi valmistumisesta, toki haluan tehdä asioita unelmani eteen, mutta minun ajattelukuvaani kuuluu, että ennen ja jälkeen lääkäriksi valmistumisen elämässäni tapahtuu paljon muutakin tärkeää. Enkä sitä kaikkea voi ennakoida jos mitään.

Nietzsche kirjoittikin, että ihmisen ei kannattaisi "lukittautua" tiettyyn suunnitelmaan koska ihminen on liian epäkypsä ymmärtämään halujaan tehdäkseen pitkäaikaisia suunnitelmia. Jos ihminen lukittautuu yhteen suunnitelmaan, voi se johtaa elämäntilanteeseen jota ihminen ei olisi valinnut, jos olisi aina kuunnellut sen hetkistä intuitiotaan -siis ihanteelliseen elämäntilanteeseen.

Onhan aina poikkeuksia. Kuten ne ihmeelliset lapsesta lähtien lääkärin ammattia haaveilevat onnelliset aikuiset koska vihdoinhan ovat lääkäreitä -heillä oli lapsesta saakka vahva intuitio lääkäriyden suuntaan (olettaen että he aikuisenakin ovat vielä onnellisia valinnastaan).

Minun aikomukseni on tosin kuulla intuitiotani. Tällä hetkellä se sanoo, että koulut loppuun. Intuitioni kuunteleminen lienee se salaisuus miksi olen tässä -USA:ssa opiskelemassa alaa joka on ollut salaisena haaveena nuoruudesta saakka. Miksi reilu vuosi sitten olin kävelemässä banaanipeltojen läpi Guatemalassa. Miksi saatan olla ensi kesänä ihan missä vain -en yllättyisi lOytäväni itseäni Kiinasta soittelemasta nokkahuilua paikallisessa orkesterissa. Intuitio -kuunnelkaa toverit kroppaanne, väittäisin sen olevan paljon viisaampi kuin mikään tietoinen aivotoimintanne (itse asiassa tietoinen ajattelutoimintahan on yksi murunen siitä ihmisen koko 'ajattelu'toimintamäärästä joka muutoin on tiedostamatonta).