Kampuselämä.

Kampuselämä on sitä kun viettää suurimman osan ajastaan, ellei aina, kampuksella.

Kampuksella asuu, kampuksella syö, kampuksella käy koulua, kampuksella harrastaa liikuntaa sen liikuntatiloissa, kampuksella harrastaa oikeastaan mitä vain, kampuksella syö (ravintoloissa tai itse kokaten), kampuksella sosialisoituu joko muodollisemmissa tapahtumissa tai sitten ihan muuten vain.

Yksityisyyttä ei ole. Kun astuu asuntorakennuksestaan pihalle, näkee muiden opiskelijoiden lennättävän leijaa ja heittelevän frisbeetä puistoalueella. Eilen näin siinä jonkin ihme cheerleader -tapahtuman. Kun menee omaan huoneeseen, törmää siellä toki kämppikseensä, ja kuulee myös muiden tyyppien paukkovan oviaan ja kamppeitaan toisissa huoneissa. Minne vain menetkin, aina löytyy muita opiskelijoita.

Tosin tämä kampus on iso ja hulppea. Pidän siitä. Massiivisia rakennuksia ja suihkulähteitä sekä viheralueita.

Jos kävelee kampuksen ulkopuolelle, ihonväri vaihtuu selkeästi tummempaan (olematta rasisti, tämä on vain huomio!) ja ihmiset ovat pääsääntöisesti jo opiskelija-ajan ohittaneita tai sen näköisiä että he eivät koulua käy. Kampuksen ulkopuolelle kannattaa mennä vain päiväsaikaan, varsinkin jos ei ole porukassa (sanotaanko yli viisi ihmistä) -vaaraa lupaavat niin poliisit kuin opettajat ja opiskelijatkin. Ei sitä että siellä olisi normaalille opiskelijalle jotain tarjottavaa -minulle tosin ruokakauppa tuossa kampuksen vieressä koska kokkaan ruokani itse.

Se on sitä amerikkalaista kampus-opiskelijaelämää.